Sisustusakatemian kesätauko lähestyy ja opinnoissa tahti vaan kiihtyy. Tehtäviä satelee tiuhaan tahtiin, joten kesän saapumista on aika ajoin ihasteltava pelkästään työpöydän takaa. Kerroin edellisessä päivityksessä, kuinka Kuutio-tehtävä innosti minua erityisesti. Ideointi ja suunnittelu olikin todella ihanaa ja helppoa mutta PowerPointin ja SketchUpin käyttö lopputuloksen esittämiseen olikin sitten viedä hermot. En ollut ainut, joka oli taistellut uuden ohjelman käytön kanssa, vaan yhdellä sun toisella oli ollut haasteita uusien työkalujen haltuunotossa.
Minä jouduin lopussa ottamaan yövuoronkin käyttöön, kun töissä oli kiirettä, enkä päivällä ehtinyt keskittymään kerrassaan kenkkuilevaan SketchUpiin. Joillakin oli ollut aikaa ”leikkiä” ja harjoitella ohjelman käyttöä, ja heillä olikin hienosti sisustetut kuutiot kaikilla mausteilla. Minun oli tyytyminen perusasioidenkin osalta vaillinaiseen esittämiseen, ja sisustaminen, joka ei varsinaisesti kuulunutkaan tehtävään, jäi minulta harmikseni kokonaan toteuttamatta.
Päässä oli kyllä kaikki viimeistä yksityiskohtaa myöten valmiina mutta kun yritin lisätä esimerkiksi seinämateriaaleja, hävisi seinä kokonaan tai jotain muuta mystistä tapahtui. Ilmeisesti olin jo alussa kuutiota aloitellessani tehnyt jonkin perustavaa laatua olevan virheen, josta sitten maksoin työn edistyessä. Kuution kanssa askarrellessani se tuli niin tutuksi, että työn luovutuksen hetkellä minusta tuntui, kuin olisin asunut siinä jo hyvän aikaa.
Tehtävänannossa rohkaistiin hulluihinkin kokeiluihin mutta minä halusin pysytellä käytännön tasolla niin, että kuutiossa voisi oikeasti asua ja olla. Suunnittelin kuution vapaa-ajan kodiksi kahdelle aikuiselle. Arkkitehtuurista kiinnostuneena aloitin ideoinnin ulkopuolelta. Mietin, miten ikkunat sijoittuisivat niin, että kuution muotoon pohjautuva moduuliajatus tulisi selkeästi esille jo julkisivuissa.
Avaruus, valoisuus, riittävä seisomakorkeus myös parvella ja tarpeeksi säilytystilaa olivat sisätilojen suunnittelun lähtökohtia. Ainut ”irrottelu” tapahtui parven ja portaiden materiaalissa. Halusin suunnitella ne lasista, että ilmavuus ja matalan eteisen valoisuus toteutuisivat. Riittävän korkeuden saamiseksi kaikkiin tiloihin suunnittelin lasisen parven roikkumaan kaiteena toimivilla teräsputkilla katosta, jolloin välipohjaa ei tarvita. Sängyn nostin puoli metriä parven lattiaa ylemmäksi, jolloin alapuolella olevaan kylpyhuoneeseen ja keittiön kaapeille jäi kunnollinen huonekorkeus.
Alakerran ruokapöytä on jatkettava, ja sekä kuutiojakkarat että sohvana ja varavuoteena toimiva laatikko tuovat eteisen kaappien ja parven laatikostojen lisäksi tarpeellista säilytystilaa. Jakkarat toimivat sekä ruokapöydän tuoleina että sohvapöytinä aina tarpeen mukaan. Keittiön yläkaapit ovat lasiovilla ja alakaapit valkoiset. Koivuvaneriseinät ja B:hardin Tammi Charakter Diamant -lattia muodostavat vaalean kokonaisuuden, johon väriä ja vuodenaikojen vaihtelua saa sohvatyynyillä, vuodevaatteilla ja muilla tekstiileillä.
Pienen tilan kaikki tekniikka sijoitetaan Granab-lattiajärjestelmän avulla lattian alle, jolloin teknistä tilaa ei kuution sisällä tarvita. Lattian alle sijoittuvat sähköt, viemärit, ilmastointi ja lämpöpatterit. Isot ikkunat voidaan himmentää niin, että ulkoa ei pimeinä vuodenaikoina voi nähdä sisälle eikä kesällä aurinko kuumenna sisätiloja liikaa.
Kyllä voisin viettää vapaa-aikaani tällaisessa kompaktissa kuutiossa järven tai meren rannalla tai vaikka laskettelukeskuksen tai golfkentän tuntumassa. En tosin golffaa, mutta väliäkö sillä.
Aurinkoisin terveisin Tiina